AY- väen rauhanpäivien antia

Tammikuun toisena viikonloppuna vietettiin Hyvinkäällä Rauhanpäivien 40-vuotista juhla seminaaria. Lauantaille oli kaksi paneelia, joista ensimmäinen käsitteli EU- tulevaisuutta. Alustajiksi paneeliin oli saatu vaali ehdokkaita, sekä kansanedustajia. Puheenvuoroissaan panelistit toivat hyvin esille päätöksenteon ja sen tärkeyden EU-parlamentissa. Ongelmana on, vaikka EU tekee jonkun lakialoitteen, niin se on hyväksyttävä kansallisissa parlamenteissa. Eri maiden intressit ovat kuitenkin erilaisia ja säädökset eivät aina mene läpi. Suomi ei ole tässä yhtään mukautuvampi kuin muutkaan maat, vaikka toisin väitetään. Hyvä teema EU- vaalivuonna.

Toinen aihe lauantaille oli valtion toimenpiteiden vaikutukset kuntien talouteen. Alustusten jälkeen moni kysyi sotesta sekä valtion rahoituksen vähenemisestä kunnille, myös pakkoliitokset tulivat esille. Hyvin tiukkojakin kysymyksiä oli, joihin hallituksen edustaja vastasi ympäripyöreästi. Tästä voi päätellä, että asiat ovat levällään, jonka tavallinen kansalainen on kyllä huomannut. Panelistit joutuivat hetkittäin jopa tiukalle.

Teemaseminaareihin jakautui kukin tämän jälkeen, aiheita oli muuttunut vanhemmuus, teollisuustyöpaikkojen katoaminen ja onko duunarit siitä vastuussa, Syyrian sota sekä Sotshin olympialaiset epävakaassa Venäjän tilanteessa. Teemat purettiin sunnuntaina, joista tulee myöhemmin kooste.

Juhlaillallisella oli arpajaisia, palkintoina hyviä ja ajankohtaisia kirjoja. Historiaa oli neljänkymmenen vuoden ajalta, kuvia eri ajanjaksoilta ja videokuvaa viime Pietarin matkalta.  Lopuksi viihdytti Amurin Tiikerit.

Sunnuntai aloitettiin Sask.n dokumenttielokuvalla, Koko Potti. Elokuvassa paljastui hyvin autoteollisuuden valmistuksen siirtyminen aina halvempiin tuottajamaihin. Valtiot kilpailevat verovapaudella, että tuotanto saadaan maahan. Työntekijät ovat siinä juoksussa pelkkää kauppatavaraa, suunnilleen kuin laturi tai starttimoottori.

Paneeli ulkomaisen halpatuonnin eettisyys jatkoi ohjelmaa. Siinä käsiteltiin muun muassa sairaanhoitajien värväämistä Filippiineiltä, sekä Bangladeshin tehdasonnettomuutta, jossa kuoli yli tuhat ompelijaa. Panelistit vastasivat kysymykseen jonkun tuotteen boikotointiin, että se ei edesauta työntekijöiden olojen paranemista tuottajamaassa. Sairaanhoitajien värväämisessä tuli myös selville, että heille kerrotaan väärää tietoa, koulutus on puutteellista ja kielitaito ei vastaa tarkoitusta. Siivousalalla on myös erittäin räikeitä väärinkäytöksiä työnantajien puolelta. Niihin on jouduttu puuttumaan jopa oikeusteitse.

Viimeinen paneeli käsitteli Suomalaista asevientiä, korruptiota sekä viennin moraalista oikeutta. Asevienti on valtioiden välistä ja sen seuranta, mihin aseet loppujen lopuksi päätyvät, on hyvin vaikeaa. Esiin tulee monesti ongelmia laillisen aseviennin kiemuroita tutkittaessa. Esimerkiksi Suomesta lähtevä ase on viety kuljetus papereiden mukaan sopimuksen mukaiseen maahan, mutta sieltä se onkin viety kolmanteen maahan joka käy sotaa. Valtiot salassapitoon vedoten eivät julkista sopimuksia. Kriittisesti on ajateltava Suomessakin tätä ongelmaa.

Tiivis viikonloppu täynnä asiaa, valmiiksihan maailmaa ei saatu, mutta pienillä askelilla eteenpäin. Sask.n viestintäpäällikön Jukka Pääkkösen sanoin. Tämä on maratonjuoksu, ei pikamatka.

Rauhanpäivien ensi vuoden järjestäjä kaupunki on Rauma. Toivon myös Jyväskylästä runsasta osanottoa vuonna 2015 Raumalle.

Aivan lopuksi julkistettiin vuoden 2013 rauhanpalkinnon saaja. Ylpeänä voin sanoa, että se luovutettiin Sak.n Jyväskylän alueen paikallisjärjestölle (JAP). Mukana olleet järjestön jäsenet kävivät yllättyneenä noutamassa palkinnon ja kunniakirjan halausten, kukkien ja abloodien saattelemina, hieno hetki. Perustelut palkinnon saamiselle oli, että järjestö on toiminut vuosien ajan luotettavana yhteistyötahona Keski-Suomen Rauhanpuolustajien järjestämissä tilaisuuksissa. JAP:n panostus Rauhan Helmiä -tapahtuman onnistumiseksi on ollut merkittävää. JAP on myös tukenut paikallisia ay-toimijoita osallistumisessa ay-väen rauhanpäiville ja sen myöntämän tuen avulla toteutettiin onnistuneet ay-väen rauhanpäivät Jyväskylässä vuonna 2009.  Myös pohjoismaiden välinen yhteistyö on ollut tiivistä ystävyyskaupunkien kanssa vuosikymmeniä. Kaksi vuotta saamme pitää kiertopalkintoa, joka on teemalla ”taotaan aseet auroiksi”. Kunniakirja jää JAP.lle muistuttamaan rauhantyön tärkeyttä. Toivon sydämestäni, että palkinto innostaa järjestön toimijoita jatkamaan aktiivista toimintaa rauhanaatteen hyväksi niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin.

Olavi E. Kokkonen