Janne Rummakko ja Allahyari Majid SASKin
matkakertomus.
Nepal talkoomatka 24.11 – 9.12.2012
Syyskuun alussa saimme virallisen kutsun valmennusviikonloppuun. Siellä tullaan siis tapaamaan muut matkalle lähtijät ja saadaan tärkeää tietoa sekä kohteesta, että myös kaikesta muusta siihen liittyvästä.
Ensimmäinen versio ohjelmasta Nepalissa saapui myös eli hyvältä näyttää :
Alustava ohjelma kuulostaa tältä : Autoilemme Nepalin perinteisen ”kultaisen kolmion” eli reitin Kathmandu-Pokhara-Chitwan-Kathmandu.
Kathmandussa ainakin vierailut eri ammattiliittojen luona, Suomen lähetystössä ja TeliaSoneran tytäryhtiö Ncellin luona. Lisäksi vierailemme Kathmandun lähellä olevassa Nagarkotissa, joissa on huikaisevia maisemia, kaunista luontoa sekä lapsityön ehkäisemiseksi toimiva hanke.
Pokharassa tapaamme luultavimmin Suomen ja Nepalin valtion rahoittaman kehitysyhteistyöhankkeen työntekijöitä ja nautimme maisemista.
Vierailemme myös Chitwanin kansallispuistossa, jossa toimii SASKin, YKL:n, Rakennusliiton ja WWF:n yhteinen hanke. Tapaamme puistotyöntekijöitä, tutustumme puiston kasvistoon ja eläimistöön sekä matkailuelinkeinon eri toimijoihin.
Kathmandussa on paluumatkasta mahdollisuus olla ihan turistina ja kiertää nähtävyyksiä tai kiertää toreilla ja tehdä ostoksia.
Syyskuun lopussa oli sitten valmennusviikonloppu ja paljon asioita tuli käytyä läpi! Tutustuttiin SASKin toimintaan ja Nepalilaisiin tapoihin. Opiskeltiin Nepalin historiaa hindumonarkiasta demokratiaan ja katsastettiin myös tämän hetkistä (poliittistakin) tilaa, opena meillä oli Johanna Poutanen DEMO Finlandista. Sitten vielä katsottiin mitä ay-liike on nykyisin Aasiassa ja Nepalissa, sekä myös mitä SASKi kumppaneineen tekee siellä.
Sitten kun ei päntätty, sitten otettiin rennosti ja tutustuttiin matkakumppaneihin. Kaikennäkösiä immeisiä on lähdössä tripille ja uskoisin, että aikamoinen matka on odotettavissa.
|
Kuvassa vasemmalta lähtien : Sami, Jenni, Katja, Maikki, Jonny, Johanna, Tarja, Milla, Jouni, Christina ja Juha. Alhaalla Ida, Majid ja Minä. Eli vain KC Sharan puuttuu, hän on jo Nepalissa, koska asuu siellä. |
Juuri ennen valmennusviikonloppua saimme myös ensimmäisen negatiivisen uutisen koskien tätä matkaa eli kun lentolippumme tuli sähköpostiin, niin yllätys oli suuri, kun matka oli lyhentynyt lentojen ja kaiken muun säätämisen takia monella päivällä. Eli alunperin matkalla piti olla 22.11.-12.12. ja nyt kesto onkin "vain" 24.11.-9.12.
Sitten matkaan ensin lento Lontooseen, sieltä Dohaan (Qatarissa) ja sieltä Nepaliin. Perillä kaikki pitäisi olla hyvin eli ei mitään suurempia rähinöitä näköpiirissä, no mutta sen näkee siellä sitten! Matkanjohtaja Juha lähti matkaan pari päivää ennen meitä, joten hän ja KC odottelee meitä sitten lentokentällä
Sunnuntai, 25. Marraskuuta 2012
Lähdimme Jyväskylästä klo 10:30 lauantaiaamuna, olimme sopineet klo 14:00 että olisimme kaikki kentällä.
Ensimmäinen etappi oli Lontoo ja Finnairhan hoiti meidät sinne aikataulussa. Heathrowlla meidän piti tehdä lähtöselvitykset jatkolennoille ja se ei tapahtunutkaan sormia napsauttamalla, jokaisella matkaajalla meni noin 10 minuuttia selvityksessä ja kun meitä oli 13 henkilöä niitä tekemässä ja tasan yksi virkailija, niin meidän kolmen tunnin vaihtoaika hupenikin siinä sitten kivasti. No kerettiin kuitenkin hienosti Qatar Airwaysin koneeseen ja seuraavat 7 tuntia menikin sitten pienessä horroksessa. Qatariin saavuimme myös aikataulussa ja sitten hengailimme kolme tuntia Dohan lentokentällä. Mitään sattumuksia ei ollut myöskään viimeisellä etapillamme Doha-Kathmandu, joten saavuimme aikataulussa myös Nepaliin, noin 24 tuntia kotoa lähdön jälkeen.
Lentokentällä viisumihässäkkä meni paljon mainostettua sujuvammin ja kaikkien matkaajien matkatavaratkin tulivat samaan aikaan perille. Sharan ja Juha olivat sovitusti meitä vastassa, joten pääsimme lähtemään kohti hotellia kohtalaisen kivuttomasti. Muutaman kilometrin matkaan aikaa kului vajaa tunti ja perillä odotti juuri sellainen hotelli kuin netissä oli luvattu.
Pienen freesauksen jälkeen lähdimme Sharanin luotsaamana tervetuliaispäivälliselle New Orleans Cafeeseen, joka oli valittu ensimmäisen illan viettopaikaksi siksi, että se oli sopiva "länkkäreille" ja heidän bakteeriflooralleen. Söimme kuitenkin paikallista Dal Bathia, joka maistui tämmöisen rankahkon matkaamisen jälkeen älyttömän hyvälle.
New Orleans Cafessa nautittiin paikallista olutta ruokaa odotellessa. Kuvassa Juha, Majid, Katja ja Jouni. |
|
Ruoan jälkeen kaikki olivat valmiita levolle ja sitten saapuikin jo nukkumatti.
Maanantai, 26. Marraskuuta 2012
Ensimmäinen virallinen päivä...
Ensimmäinen yö Nepalissa takana ja hyvinhän tuo nukutti, ku edellisenä yönä ei paljon tarvinnut nukkua. Aamiaisen jälkeen aloittelimme Sharanin päivityksellä mitä täällä on tapahtunut ja mitä me tulemme täällä tekemään, ohjelma oli hieman muuttunut edellisestä päivityksestä.
Kävelimme hieman Thamelin turistialueella ja sitten lounaalle bhutanilaiseen ravintola Dechenlingiin. Tämän jälkeen shoppailimme hetken ja sitten lähdimme tapaamaan GEFONT:in (vähän vastaava kun Suomen SAK) johtajistoa. Matkalla tapaamiseen harjoittelimme hyppäämistä liikkuvasta autosta liikenteen sujuvuuden takaamiseksi ;D Tapaamisessa läsnä oli järjestön presidentti Bishnu ja neljä muuta pamppua. Bishnu kertoi meille haasteista, tavoitteista ja Nepalin poliittisesta tilanteesta ja syyt miksi kaaos on tälläinen kuin on. Ammattiliittojen työtähän tämä ei tietenkään auta. Hän kertoi myös uudehkosta ammattijärjestöjen kattojärjestöstä JTUCC:stä johon kuuluu kaikki suurimmat järjestöt GEFONT, NTUC-I, ANTUF ja CoNEP. Meillä oli todella mielenkiintoisia keskusteluja ja vaihdoimme mielipiteitä ja kokemuksia maidemme ja järjestöjemme tavoista toimia.
Tapaamisen jälkeen menimme päivälliselle Nepali Chulo -ravintolaan, jossa oli mahtavat muonat ja paikallisia perinteisiä lauluja ja tansseja.
Päivät täällä vilistää vain ohitse, joten päivällisen jälkeen olimme koko sakki aivan valmiita yöpuulle, joten huomiseen...
Tiistai, 27. Marraskuuta 2012
Aamu alkoi kalseasti, hotellihuoneessa oli 11,6 astetta lämmintä! Aamiainen ja sitten vierailulle Suomen suurlähetystöön. Siellä Suomen suurlähettiläs Asko Luukkanen kertoi mitä lähetystö tekee Nepalissa ja miksi. Puhuttiin esimerkiksi energian tuotannosta, koska maalla olisi kyllä potentiaalia tuottaa sähköä, mutta ei varaa rakentaa tuotantolaitoksia. Suurin ongelma tässä(kin) on poliittinen. Positiivisiakin asioita kuitenkin löytyy, suurlähettiläs kertoi muun muassa vesi- ja sanitaatiohankkeista, sekä opetuksen saralla tehdystä työstä. Suurlähettilään jälkeen keskustelimme muiden lähetystön työntekijöiden kanssa millaista on olla Nepalissa duunissa etc.
Lähetystöltä lähtiessämme poikkesimme pikaiselle shoppingille Mahaguthi Fair Trade -kauppaan ja paikalliseen supermarkettiin, sitten olikin lounaan vuoro ja se nautittiin Sangan Sweets -vegeravintolassa.
Lähes raflan naapurissa oli Ncellin pääkonttori ja siellä meillä oli seuraava vierailu. Ncell on siis TeliaSoneran tytäryhtiö. Isäntänä meillä oli talouspäällikkö Tommi Holopainen. Hän kertoi Ncellin toiminnasta Nepalissa. Haasteina hän mainitsi taas poliittisen epävakauden, sähköongelmat etc. Ncell on Nepalin suurin matkapuhelinoperaattori 53% markkinaosuudellaan. Vierailun jälkeen piipahdimme pääkonttorin (joka on yksi Kathmandun korkeimmista rakennuksista) katolla.
Johtotason tapaamisen jälkeen meillä oli vuorossa työntekijäpuoli eli Ncellillä on oma ammattiliittonsa NETU johon kuuluu KAIKKI yhtiön työntekijät eli 450 henkilöä. Heillä oli omat haasteensa Pohjoismaisessa omistuksessa olevan yhtiön kanssa, jotenkin vain kuulosti tutulta -> ulkoistukset etc. He olivat myös todella kiinnostuneita miten asioita Suomessa hoidetaan.
Mielenkiintoisen tapaamisen jälkeen oli aika syödä Nepalilaista muonaa ravintola Tukuche Thakalissa. Päivä taas vain hurahti ohitse ja oli aika mennä nukkumaan
Keskiviikko, 28. Marraskuuta 2012
Aamulla sai nukkua taikka lähteä aamulenkille apinatemppelille, minä päätin koisailla kun uni velkaa oli hiukan kertynyt. Klo 10 oli jo kumminkin aika lähteä tapaamiseen.
Seuraava tapaaminen oli NTUC-I:n johtoportaan kanssa. Paikalla oli 9 järjestön työntekijää mm. varapresidentti. Hän kertoi meille samat syyt ja seurakset monarkian murenemisesta siihen, että ammattiliittojen oli vaikea tulla esille maanalta. NTUC-I:n pääprioriteetit etc. Muuten heidän ajamansa asiat olivat suuria mm. maailman rauha ja sosiaaliturva. Haasteet olivat samoja kuin GEFONTilla eli politiikka, työlaki ja perustuslaki. Saavutuksistakin keskusteltiin esimerkkinä työehtosopimukset ja sosiaaliturvan eteneminen. He olivat hyvin toiveikkaita kaikesta, koska nykyään pystyvät keskustelemaan työnantajien kanssa.
Tapaamisen jälkeen oli taas aika ruokailla ja lounaspaikaksi oli valittu japanilainen ravintola Sunset View. Teriyakikanaa nassuun ja sitten seuraavalle vierailulle.
Tapaaminen oli ANTUF:in johtoportaan kanssa, järjestön presidentti kertoi meille eroista eri järjestöjen välillä. Muut toimivat hieman samoilla linjoilla, mutta nämä toimintatapa oli eriläine,n he ovat niin sanotusti kovanlinjan järjestö. He ovat osallistuneet "vapautussotaan" monarkiasta. Yhtenä saavutuksenaan he pitivät juuri monarkian luhistumista. Politiikka raastaa heitäkin, koska poliitikot eivät saa aikaiseksi perustuslakia, uusi äänestys tästä pidettäneen toukokuussa 2013. He olivat myös ensimmäinen järjestö joka tunnustautui suoraan poliittiseksi eli ovat Maoisteja (kommunisteja). Muiden järjestön kanssa he tekevät JTUCC:n kautta yhteistyötä. Heillä on yli 600 000 jäsentä ja he ovat suurin ammattijärjestö Nepalissa. Heidän tärkein kohderyhmänsä ovat maatalous- ja pätkätyöläiset. Verrattuna muihin ammattijärjestöihin heillä on agressiivisempi tapa toimia työnantajien kanssa, lakkoon mennään siis paljon helpommin. He haluavat olla kaikkien työläisten järjestö.
Erittäin mielenkiintoisen, mutta ehkä hieman painostavan tapaamisen jälkeen auto taas alle ja seuraavaan tapaamiseen. Menimme UnionHouse:lle, siellä paikallinen tuottaja kertoi talosta ja sen tavoitteista. Talo on perustettu tekemään televisio-ohjelmaa (Workers Voice), jossa käsitellään työntekijöiden oikeuksia ja kaikkea mitä työntekijöiden pitäisi tietää töihin mennessään ja siellä ollessaan. Ohjelma on ollut parhaimmillaan kolmanneksi suosituin televisio-ohjelma Nepalissa. Ohjelman myötä myös muut mediat, kuten sanomalehdet ovat alkaneet kirjoittaa työntekijöiden asioista. UnionHousella myös koulutetaan ja tiedotetaan työntekijöiden oikeuksista. Nykyään ohjelmaa lähetetään kerran viikossa ja kun ennen ohjelmaan oli vaikea saada ihmisiä puhumaan ongelmistaan, niin nykyään niitä on enemmäin kuin riittävästi. Ohjelma sai muuten alkunsa SASK:n projektista! Ohjelmalla on myös nettisivut : www.ehulaki.com Kun virallinen osuus oli ohi, saimme nauttia Nepalilaisesta vieraanvaraisuudesta ja isäntämme kestitsi meitä erittäin runsaasti. Siinä vaiheessa kun tanssimme Katri Helenan letkistä Nepalilaisittain oli kuitenkin aika lähteä levolle, koska huomenna lähdemme kohti Nagarkotia!
Torstai, 29. Marraskuuta 2012
Taas herättiin kalseahkoon aamuun, huoneessa lämmintä jo totut 11 astetta. Lämpö kuitenkin alkoi nousta nopeasti kun oli lähtö pois Kathmandusta.
Matka ei ollut kovin pitkä, vajaa tunti autolla ja olimme ensimmäisellä pysähdyspaikalla, joka oli paikallinen tiilitehdas. Tiilitehtaiden (tässä laaksossa 96 kpl) työntekijät ovat normaalisti matkatyöläisiä eli he tulevat sesonkiaikana (noin 8kk vuodesta, kun ei ole monsuunia) tekemään duunia ja sitten he palaavat omaan kyläänsä odottelemaan seuraavaa kautta. Tehdaiden yhteyteen on myös rakennettu koulu, jotta tiilityöläisten lapsilla olisi mahdollisuus käydä koulua, ennen kouluhanketta myös lapset tekivät täysiä työpäiviä tiilejä muovaten. Koulu on siis yksi SASKin hankkeista Nepalissa. Tapasimme opettajat sekä oppilaat ja se oli kyllä mahtavaa, lapset olivat innoissaan meistä ja oli vaikeaa lähteä sieltä jatkamaan matkaa. Olimme ostaneet koululle hieman tarvikkeita, jotka sitten annoimme opettajille, jotta koulun ei tavitse käyttää omia varojaan vihkoihin etc.
|
Tiilien muokkausta, työntekijät saavat tässä vaiheessa 6€/1000 tiiltä. Lastenpäivähoito toimii kuvatulla tavalla ja isommat lapset käyvät päivässä muutamat tunnit koulua ja lopun ajan työskentelee. |
Pikkukoululaiset luokassaan.
Edessämme oli noin 8 kilometrin vaellus majapaikkaamme ja kun vihdoin pääsimme matkaan, niin emme päässeet kuin ehkä kilometrin verran, kun kävellessämme kunnallisen koulun ohi, meidät haluttiin sinnekin vierailulle. En tiedä oliko opettajat vai oppilaat enemmin innoissaan meistä, mutta siellä me sitten jutusteltiin molempien kanssa. Oppilaat jopa tiesivät Suomesta esim pääkaupungin ja rahayksikön. Vaihdoimme myös sähköpostiosoitteita (koulu oli juuri saanut lahjoituksena tietokoneluokan ja nettikin oli tulossa), jotta voimme pysyä yhteydessä jatkossakin.
Kunhan taas pääsimme matkaan näimme hetken tarpomisen jälkeen ensi kerran Himalajan maasta käsin (lentokoneesta olimme jo nähneet sitä hetken aikaa). Hotellimme The Fort Resort oli taas todella luksusta. Lämmin vesi ja lämmityslaite joka huoneessa on aivan jotain kummallista tässä maassa. Ennen päivällistä (lounas oli mallia pussimuona matkalla majoitukselle) pidettiin palaveria kaikkien kanssa ja katsottiin miten matka on tähän mennessä edistynyt. Sai antaa risuja ja ruusuja, mutta risuja nyt ei hirveemmin vielä ole tullut. Minulla alkoi olemaan illasta tunne että olen kipeä, kuumemittari löytyi ja se näytti 38.1
Eipä muuta kuin buranaan naamariin ja unille jospa huomenna olisi parempi olo.
Perjantai, 30. Marraskuuta 2012
Bhaktapur ja takaisin Kathmanduun
Herätys klo 9 ja aamiaisella hiukan kuumeinen olo vieläkin, sitten jo lähdettiinkin jo matkaan aamiaisen jälkeen
Pieni autoilu toi meidät Bhaktapuriin joka on yksi kolmesta vanhasta kuningaskunnasta, jotka sittemmin yhdistettiin Kathmanduksi. Siellä ihmettelimme mahtavia temppeleitä ja 500 vuotta vanhoja taloja. Sitten lounaalle ravintola Watshalaan, jossa söimme Dal Bathia ja paikallista kuuluisaa jugurttia Juju Dhau:ta.
Kiire aikataulu välillä ärsyttää, mutta minkäs teet! Takaisin autolle ja kohti Kathmandua ja Thamelia missä seuraavan yömme taas vietimme.
Lauantai, 1. Joulukuuta 2012
Jälleen aikainen herätys, koska tänään on tarkoitus siirtyä pisin siirtymä koko matkan aikana. Välimatkana siirtymä ei ole hirveän pitkä, vain 230 kilometriä, mutta ajallisesti se on täällä noin 6-8 tuntia! Minulla kumminkin oli kuume noussut ja jouduimme käymään lääkärillä hakemassa hiukan kovempia lääkkeitä että kuumeilu saadan pois. lääkärissä käynnin jälkeen lähdimme muiden perään jotka olivat jo lähteneet matkaan toisella autolla.
Matkalla pysähdyimme Damaulissa, joka on Tanahun "läänin" pääkaupunki. Tutustuimme rakennustyömaahan ja sitten teimme kaupunkikierroksen kävellen paikallisten ay-ihmisten kanssa. He kierrättivät meitä kaikilla kaupungin nähtävyyksillä näyttäen esimerkiksi luolan jossa sanskriitin kieli on saanut alkunsa (eli kaikkien maailman kielien äiti). Sitten palaveerasimme paikallisessa teetuvassa ja vaihdoimme kokemuksia ay-toiminnasta molemmissa maissa.
Matkamme jatkui Pokharaan ja lopulta matka-ajaksi tuli se 8 tuntia plus tuo pysähdys. Hotellimme The Fawe Hotel, joka sikäläisen mittapuun mukaan oli luksusta, oli selkeästi tähän mennessä matkamme inhimillisin hotla, aivan loistavalla sijainnilla varustettu Fawe-järven rannalla.
Kamat kun oli saatu hotelliin, lähdimme päivälliselle The Lemon Tree –ravintolaan.
Nyt sitten perille päästyämme kuumeilu oli kadonnut ja alkoi sen sijaan ripuli. en voinut lähteä mihinkään missä ei ollut vessaa lähellä.
Sunnuntai, 2. Joulukuuta 2012
Minä jäin hotellihuoneeseen potemaan ripulia kun muut lähtivät retkeilemään. kohteena oli World Peace Pagoda.
Samin kertomus retkestä: Temppeli sijaitsi järven vastarannalla ja ensin ylitimme järven about kymmenen hengen polkuveneellä. Sitten vuorossa oli noin tunnin patikointi ja sen jälkeen saavutimme kohteen. Hetken siellä pyörittyämme vastarinnettä alaspäin ja pääsimme kylään jossa meitä odotti autokyyti, jolla ensin menimme katsomaan Devi's Fall:ia ja sen jälkeen takaisin hotellille.
Lounastimme hotellilla ja sitten tapaamiseen RWSSP-WN:n (jos en ole vielä tähän mennessä sanonut, niin laitan noi lyhenteet vielä joskus tänne) suomalaista asiantuntijaa Jari Laukkaa. Hän on yksi tyypeistä jotka hoitavat suomalais-nepalilaista kehitysyhteistyöhanketta Nepalissa. Hanke on aloitettu vuonna 2008 ja sen on aloittanut Nepalin hallitus. Rahoitus hankkeelle tulee nykyään niin, että 66% tulee Suomesta ja loput muualta. Tavoitteena esimerkiksi on, että Nepalissa olisi vedenjakelu kotitalouksille 100%:n vuoteen 2017 mennessä. Tämä ei tarkoita, että vesi tulisi kotiin vaan, että vesi tulee esimerkiksi läheiseen kylään. Tällä pyritään parantamaan hyvinvointia köyhimmille ja syrjäisimmille ihmisille. He järjestävät koulutuksia ja tiedotusta eli he ei vain mene kylään ja rakenna vesiputkia ja vessoja, vaan yrittävät muutta ajatusmaailmaa kokonaisvaltaisesti. Saavutuksina paperilla heillä oli tähän mennessä : sanitaatiohankkeesta on hyötynyt 687000 ihmistä, joka on 275% tavoitteesta, vesihuolto 101000 ihmistä, tavoitteesta 126% ja arseenivapaavesi 8500 ihmistä, tavoitteesta 85%! Paikallinen vanhempi asiantuntija kertoi meille vielä rahojen käytöstä ja sitten olimme valmiit.
Pienen shoppailun jälkeen menimme päivälliselle Pokhara Thakaliin, jossa tapasimme paikallisia ay-ihmisiä NTUC-I:stä. He kertoivat Pokharasta ja siitä miten kaupunki 45 vuotta sitten oli täysin tuntematon kylä ja nyt koko Nepalin toiseksi suurin kaupunki ja Kathmandun jälkeen suurin turistirysä. Myös Fewa-järvi oli ennen puhdas järvi jossa pystyi käydä uimassa ja nyt lähes kaatopaikka. Kaupungissa käy nykyään puoli miljoonaa turistia vuodessa ja sen asukasluku on kasvanut räjähdysmäisesti. Ay-toiminnassa oli samat haasteet kuin muuallakin. Paikalla oli omat edustajansa opetus-, rakennus- ja hotellialoilta ja saimme kuulla kaikkien omat haasteen erikseen.
Illalliselle uskaltauduin lähtemään mukaan. sitten ruuan jälkeen pikasesti taas huilimaan.
Maanantai, 3. Joulukuuta 2012
Oli taas matkustuspäivä, nyt matka jatkuu Chitwaniin
Pysähdyimme matkalla jonkun tahon luona syömässä ja keskustelemassa ay-asioista, mutta ei mitään hajua missä ja kenen luona. Lisäksi kävimme tutustumassa jossain kylässä erittäin vahvaan naisyhteisöön, jotka tekivät sal-puun lehdistä kertakäyttölautasia. Ainakin ekologisia!
Saurahaan siis matkattiin ja kylä sijaitsee Chitwanin luonnonpuiston kyljessä, lähellä Intian rajaa. Lämpötilat siellä on tällä hetkellä semmosta 10-30 astetta. Ripuli alkaa pikku hiljaa helpottaa.
Tiistai,4. Joulukuuta 2012
Aamiainen ja sitten nauttimaan ilmastosta, päivän mittaan lämpötila nousi reiluun 25 asteeseen.
Lähdin aamusta 4.5km kanootti ja kävely retkelle jossa näimme paljon eläimiä. Korotiilejä oli joen penkat täynnä. Kanoottiretki loppui elefantti tarhalle josta jatkoimme kävelyä viidakkoon jossa näimme kauempana villi norsun. aamun retki kesti 4h.
Iltapäivällä lähdin sitten auto safarille. Ylitimme ensin pienen joen sellaisella kiikkerällä puukiululla.
No sitten jeeppiin ja nelisen tuntia huristelimme pitkin viidakkoa, välillä pysähtyen eläimiä katselemaan. Eläimiä ei siis todellakaan ollut paljon. Bongattua kuitenkin tuli python, joku lisko puunkolossa, kahta erilaista krokolajia, kauriita, villisikoja, riikinkukkoja, viidakkokanoja, apinoita... mut ei tiikereitä, leopardeja, villielefantteja eikä sarvikuonoja :( Safari ei siis ollut mikään WUHUU! Mutta toisaalta aivan hintansa väärtti eli se maksoi noin 13€/nassu.
Löysimme Biodiversity Conservation Centeristä viiden kuukauden ikäisen sarvikuonon, joka oli joutunut kuukauden ikäisenä tiikerin hyökkäyksen kohteeksi ja emo oli hänet hyljännyt. Kyläläiset löysivät poikasen ja toivat sen sinne toipumaan.
Hotellille päästyämme olikin aika päivällistämään, koska sen jälkeen meille oli tulossa esiintymään Chitwanin alkuperäiskansana tunnettujen Tharujen tanssijoukkio. Tharut ovat muuten yksi ainoista kansoista maailmassa, joille on kehittynyt immuniteetti malariaan. Siksi he olivatkin ainoat ihmisen Chitwanissa ennen malarialääkityksen keksimistä. No tanssiesityksestä voi olla montaa mieltä, itse en nyt oikein päässyt täyteen fiilariin, kun luksushotellin pihalle tulee tanssimaan ryhmä, joilla on viimestä huutoa niket ja adidakset jalassa ja laulajahoilottajalla toppatakki päällä, toki heillä oli muuten yhteneväiset asusteet.
Jäimme istuskelemaan nuotiolle illan päätteeksi, seuraamme liittyi joukko Australialaisia sairaanhoitajia jotka olivat 3kk mittaisella avustusmatkalla. siinä sitten nuotiolla istuttiin klo 02.00 asti ja nukkumaan.
Keskiviikko, 5. Joulukuuta 2012
Edellisillan riennoista johtuen porukka heräili miten sattuu ja mitä oli halukas tekemään aamulla. Vaihtoehtoina tekemisille oli elefanttisafari, kävely Tharu-kylään, kävely katsomaan viiden kuukauden ikäistä sarvikuonoa, kamelilla ratsastusta tai olla möllöttelyä eli kaikille jotakin. Minä lähdin katselemaan kylää kävelin kylän läpi ja takas hotellille jossa pääsin kamelilla ratsastaa.
Jotkut lähti elefantti safarille
Samin kertomaa: Safari kesti kokonaisuudessaan kolmisen tuntia ja siellä tuli taas bongattua erilaisia kauriita, villisikoja, riikinkukkoja, apinoita, viidakkokanoja ja sarvikuonon läjiä.
sitten kun kaikki olivat palanneet omilta retkiltään alkoi säätäminen hotellimaksujen (huonelaskut, safarit etc) kanssa 45 minuuttia. Tämän jälkeen matkaan ja takaisin Kathmanduun. Matkalla pysähdyimme Riverside hotellilla syömässä, ruoka oli keskinkertaista, niinkuin menomatkallakin (söimme siis silloin samassa paikassa). Lopulta olimme perillä hotellilla Kathmandussa noin seitsemän tuntia Chitwanista lähdön jälkeen.
Grand Hotel Kathmandulla meillä oli taas ruhtinaalliset kolme varttia aikaa valmistautua liikkeelle lähtöön. Juha oli varannut meille liput Kathmandun Patanissa järjestettavien Film Festivalien elokuvaan Punk Syndrome eli Kovasikajuttu. Koko festivaali oli järjestetty suomalais-nepalilaisin voimin ja siellä esitettiin neljä suomalaista ja neljä nepalilaista elokuvaa. Festivaalin tuotto lahjoitettiin kokonaisuudessaan sokeiden nepalilaisten lasten koulutustyöhön.
Leffan jälkeen porukka taas hieman hajaantui, osa lähti leffassa törmäämien suomalaisten matkaan kohti Patanin yöelämää ja me unta kaipaavat lähdimme kohti hotellia. Tosin hotellille päästyämme päätimme lähteä yhdelle johonkin lähikuppilaan. "Sopivan" löydettyämme menimme sisään ja viihdyimme sisällä sen aikaa, että kaikki oli saanut juotua ensimmäisen oluensa. Baari oli semmoinen puolistrippibaari jossa oli todella ahdistava tunnelma, kun henkilökunta kävi päälle tarjoten mitä erilaisempia palveluita. Takaisin hotellille ja nukkumaan.
Torstai, 6. Joulukuuta 2012
Hyvää Itsepäisyyspäivää Suomi!
Hyvin nukutun yön jälkeen aamiaiselle, jossa hotellinlaatu tuli todistetuksi,
Ohjelma jatkui vaihtoehdoilla, tutustuminen autokorjaamoon tai yliopistoon, taikka sitten Pashupatinahin temppelialueeseen. No minä lähdin tutustumaan autokorjaamoihin. Kävimme kahdessa eri korjaamossa. Ensimmäinen oli raskaankaluston korjaamo jossa oli linja-autoja sekä
kuorma-autoja
Kaikki työntekijät olivat metallin jäseniä, hyvin järjestäydytty, 50 työntekijää oli ekassa paikassa
Toisessa sit olikin vähän hienommat puitteet siellä oli yk ja lähetystöjen autoja fiksattavana
Hotellille päästyämme meillä oli kevyt lounas Nepalin metalliliiton johtajan kanssa sekä paikallisen autokorjaamon työntekijän kanssa. Ruoan jälkeen "parhaat" päälle ja itsenäisyyspäiviä juhlimaan. Juhlapaikkana meillä oli Sharanin koti, jossa kyllä mahtui juhlimaan. Hauska yksityiskohta talossa oli, että vaikka se oli aivan Kathmandun keskustassa, oli sen takapihalla isoaitaus, jossa oli 18 kanaa, ne eivät olleen syötäväksi tarkoitettuja, vaan ihan kotieläimiä, toki ne munivat muutaman munan päivässä, jotka sitten meni murkinaksi. Sharanin vaimo Yumi ja heidän didinsä valmistivat meille mahtavan juhla-aterian ja olipa Sharan hommannut paikalle viisihenkisen nuorisobändinkin, joka soitteli paikallista musiikkia. Palaveerausta, tanssia, juomaa ja ruokaa... tunnit vierähtivät nopsasti ja oli aika häipyä toisten nurkista, koska Sharanilla oli aikainen lähtö aamulla Bangladeshiin.
Jatkoille menimme Thameliin ja Maya Bar:iin, siellä oli muitakin suomalaisin, jossa sitten minun laukkuni vietiin. Laukussa tietenkin oli koko omaisuus, passi, pankkikortit, I pad, kamera, rahat ja kaikkea muuta pientä tavaraa. Siitä alkoikin sitten muutaman päivän kestävä show. Etsimme laukkua ravintolasta vielä ennen lähtöä pois muttemme löytäneet sitä.
Perjantai, 7. Joulukuuta 2012
Aamu alkoikin aikamoisella juoksentelulla. Uusi passi olisi saatava pian, huomenna olisi kotiin paluu ja ilman passia sinne ei palata.
Oli siis perjantai ja virastot olisi auki hieman normaalia vähemmin eli klo 9-15 (lauantai on täällä virallisesti ainoa vapaapäivä ja perjantaina tehdään vähän lyhyempi päivä). Matkanjohtajallamme Juhalla ja minulla olisi 6 tuntia aikaa saada uusi passi suurlähetystöltä, hakea viisumi ja tehdä rikosilmoitus turistipoliisille. Voi kuulostaa helpolta, mutta Kathmandun liikenteen ja Nepalilaisen byrokratian tietäen, ei välttämättä.
No heti aamusta lähdimme Juhan kanssa Suomen suurlähetystöön, jossa sitten passin sain ihmeen nopeasti hoidettua, ei mennyt kuin tunti kun minulla oli uusi passi ja kaikki tuntui siinä vaiheessa hyvältä et YES kotiin päästään. Saimme lähetystössä ohjeet käydä poliisille tekemässä rikosilmoituksen vielä. Matkalla poliisille saimme soiton lähetystöstä että kaikki ei olekaan vielä ok. Passiin tarvitaan viisumi, muutenhan olisin laittomasti maassa ja minut vangittaisiin kentällä ilman viisumia. Klo oli 11 siinä vaiheessa ja perjantaipäivä jolloin virastot menee kiinni klo 15:00 eli kiirus tulee. No saimme poliisilla tehtyä ilmoituksen ja ne antoivat lapun mukaan joka toimittaa viisumipaikkaan. Olimme klo 12:00 Viisumi paikassa jossa alkoi sitten armoton juokseminen. Ensiksi 3 kerrokseen setvii hakemusta jossa täytimme monenlaisia lappuja. No tässä vaiheessa ne halusikin saada lentoliput paperilla, puhelimessa oleva lentolippu ei kelvannut. No ei muuta kuin hotellile hakee liput, aikaa meni 1h hotellilla käydessä, hirveet ruuhkat. Klo oli tässä vaiheessa jo 14:30 kun tulimme takas. Taas 3 kerrokseen, siellä saimme laskun et maksakaa 1 kerrokseen, ok mentiin sinne ja sieltä taas takas 3 kerrokseen jossa katsoivat et maksettu ja takas 1 kerrokseen hakemaan joltain johtajalta kuittaus lappuun että maksettu. takas 3 kerrokseen, porukka alkoi jo pukemaan vaatteita klo oli 14:50 alkoi tuntuu siltä et ne lähtee tasalta ja jättää mun viisumin tekemättä. no klo 14:55 johtaja jonka nimen vielä tarviin alkoi myös jo tekee viereisessä huoneessa lähtöä ja kaveri joka oli leimasin kädessä oli lyömässä passiin leimaa kunnes huomasi että uusi passini on jo mitätöity. Poliisi on tehnyt hirveän virheen ja vahingossa mitätöinyt uuden passini vaikka olisi pitänyt mitätöidä vanha passi. Se lähti johtajan luo kysyy mitä tehdään ja ilmeisesti sai luvan antaa passiini viisumin ja tasan klo 15 johtaja löi ovella nimmarit passiini ja poistuimme kaikki virastosta samaan aikaan pois. Tässä vaiheessa minua hiukan jo alkoi hymyilyttää.
Muu porukka meni vierailemaan sillä välin kun minä metsästin passia niin pashmiina tehtaassa kuvia sieltä alla
Iltapäivän ohjelmana oli saunomista Suomen suurlähetystöllä. Isäntänämme oli lähetystön työntekijä Kari Leppänen. Siinä meni tunti jos toinenkin rennosti grillaten, saunoen ja mölkkyä heitellen. Mukana meillä oli vain tupamölkky, joten julistettakoon vuoden 2012 Nepalin tupamölkkymestariksi A-Yari Majid!
Viimeinenilta Nepalissa kun oli käsillä menimme ensin syömään Fire and Ice -ravintolaan ja sitten drinksuille Garden of Dreamsiin (ökypaikka köyhyyden keskellä, mutta oli kyl komee). Muutamat cocktailit huiviin, jonka jälkeen hotellille imemään viimeiset jääkaapissa olevat bisukat, sitten unille, huomenna on vuorossa serious travelling.
Lauantai/sunnuntai, 8-9. Joulukuuta 2012
Lähtöpäivä, hiukan jännittää pääsenkö käsinkirjoitetulla passillani suomeen..
Kamat kasaan ja yllättävän hyvin kaikki saatiinkin mahtumaan. Aamiaista ja sitten muutamaksi tunniksi kaupungille. Ajoimme taxilla keskustaan huomataksemme, että tänään tosiaan on se vapaapäivä, lähes kaikki kaupat olivat kiinni. No onneksi täällä on se Thamel, jossa turistien iloksi on kaupat auki lauantaisinkin. Jotain pikkutilpehööriä sitä tuli vielä osteltua ja lounastimme Alina's Cafessa, jonka jälkee reippailimme hotellille. Pakaasit autoon ja lentokentälle. Lentokenttä muodollisuudet sujuivat (taas) yllättävän ripeästi, mitä nyt yksi matkaajamme yritti viedä khukuriveistä käsimatkatavaroissaan, siitä selvittiin pikkuhärdellillä. Vajaan viiden tunnin lento Qatarin Dohaan, siellä pari tuntia, sitten seitsemisen tuntia Frankfurthiin, jossa odotusaika oli noin 4 ja puolituntia. Siellä tuli taas ostettua hiukan tuliaisia lisää.
Kaikki näytti toimivan ku junanvessa ja lentokoneeseenkin päästiin ajoissa eli olis vain reilu kakstuntinen ja sitten Helsingissä... No kun kaikki lennot ja autoilut tähän mennessä oli mennyt loistavasti, niin pitihän sitä nyt jotain tapahtua! Kapteenimme ilmoitti heti aluksi, että joudumme tovin odottelemaan siipien jäänestoa (Frankfurtissa satoi pikkuisen lunta), alustavasti jonon piti olla noin 1-2 tuntia. No sen parin tunnin aikana siinä katseltiin, kun viereisiä koneita pestiin, mutta vain parit koneet silti lähti ilmaan. Sitten tuli kuulutus, että joudumme odottamaan vielä tunnin, koska vaikka koneita on saatu pestyä, ne eivät pääse ilmaan, koska kiitoratoja on jouduttu sulkemaan liukkauden vuoksi. Koneesta loppui normaalijuomavesi noin tunnissa (sitä oli huikeat 3 puolentoista tai kahdenlitran pulloa sataa matkustajaa kohden), mehut parissa tunnissa jne. Lopulta konetta jouduttiin tankkaamaankin lisää, koska se oli kokoajan tyhjäkäynnillä sen reilut 6 tuntia siinä maassa. Mielenkiintoista ettei koneeseen saatu lisää vettä tai mehua koko tuona aikana, tilattu kuulemma oli, muttei sitä koskaan sinne tullut... veikkaampa, että syynä oli raha, eikä mikään muu. Kone oli kuitenkin jo irroitettu tuubista ja portaista, joten olisi ollut varmasti kallista kytkeä se takaisin. No palautetta tästä menee aivan varmasti lentoyhtiöille (lento oli Finnair operated by FlyBe).
No vihdoin päästiin matkaan ja harvoimpa olen kuullut ihmisten taputtavan kun kone pääsee ilmaan :D Pari tuntia myöhemmin Helsingissä otettiin parit ryhmäkuvat laukkuja odotellessa, paitsi että lopulta laukkuhihnastot pysähtyivät ja meille ilmoitettiin, että kaikki Frankfurtin koneen tavarat tulivat jo... Jepjep... No ei siinä muuta kun katoamisilmoitus laukuista ja kotia kohti. Kokonaismatka ajaksi Kathmandun hotellilta kotiin tuli aika tarkkaan 35 tuntia! Katotaan koska laukut löytää kotiin. Laukut saapuivat keskiviikkona.