Olavi E Kokkosen SASKin Uruguayn matkakertomus 21.11.2011

 

Olavi E Kokkosen ja muiden talkoolaisten SASKin Uruguayn matkakertomus. Tekstin ja kuvien luomisessa on avustanut Kristiina Valonen-Yilmaz, Marita Kuusiola sekä "papelero" Jari Mäki-Korte.  Suurkiitokset myös muulle joukkueelle.

Kuvassa: Olavi E Kokkonen

Pieniä paloja kivijalkaa

 

SASKin hankkeiden kautta suomalaiset ammattiliitot auttavat sisarjärjestöjään vahvistamaan verkostojaan, parantamaan osaamistaan ja puolustamaan tehokkaammin omien jäsentensä oikeuksia.

SASKin apu on aina määräaikaista ja kattaa vain osan paikallisen yhteistyökumppanin tarpeista. Monesti suomalaisten tuki liittyy omana osanaan muiden ammattijärjestöjen hankekokonaisuuteen. Se on pieni pala kivijalkaa, jonka varaan paikallinen ammattiyhdistysliike rakentaa verkostoaan.

SASKin hankekumppaneita ovat useimmin joko paikalliset ja alueelliset ammattijärjestöt tai ay-liikettä avustavat ja tukevat järjestöt. Ammattiosasto 74:stä matkalla oli Olavi Kokkonen josta tämä matkakertomus on.Talkoomatkan kohde oli Uruguay.

Rock-kahvila

Ensimmäinen päivä Montevideossa 21.11.2011


Rock-kahvila

Lauantai ja sunnuntai

Montevideossa päivä oltu, lämmintä noin 30 astetta, Kyllä pitkä lento syö voimia, tuli vielä ylimääräinen kaksi tuntia Madridissa, kun moottori oikkuili koneessa. Olimme jo lähdössä ilmaan kun täytyi palata takaisin. Piti olla viiden minuutin korjaus, mutta meni pari tuntia, hyvä tietysti että ei lähdetty viallisella moottorilla Atlantin ylle. Huomenna tutustuminen paikalliseen ay väkeen ja sitten tiistaina lähtö Paysanduun. Sunnuntaina kierrettiin kaupungin katuja. Vanha kaupunki on sunnuntaisin hiljainen kun ei ole myyntikojut auki. Kävimme syömässä ja sitteen kiersimme sataman, ja samalla ranta bulevardin kautta rock klubille kahville. Osa porukasta lähti katsomaan sunnuntaisin järjestettävää mielenosoitusta. Rummutetaan auringonlaskun aikaan joka tunti kadulla 1800 luvulla Afrikasta saadulla perinteellä (Kandombe). Pääkaupunki on hiljainen sunnuntaisin.

 

 

Historiallinen hetki Uruguayssa, diktatuurin päättymisen aika päättyi
Olavi E Kokkonen luovuttaa Metalliliiton viirin. Saavat juuri työehtosopimuksen aikaan.
Innokkaita AY-aktiiveja Suomesta.

Järjestäytymisaste Latinalaisen Amerikan parhaita, eläkkeelle jäädään ikääntyneenä 24.11.2011 

 

 Tänään alkoivat viralliset vierailut paikallisen SAK.n  käynnillä. Bussilla PIT- CNT toimistolle. .PIT-CNT johtaja Milton Castellano  kertoi järjestön toiminnasta. Järjestäytymisaste on aika alhainen verrattuna Suomen asteeseen noin 30-35%.

 Metalliliitolla oli samaan aikaan paikalla työehtosopimusneuvottelut. Liiton johto kävi tervehtimässä meidän porukkaa neuvottelujen välissä. Samanlaisia ongelmia on heidän neuvotteluissa kuin meidänkin. Palkat ja laatuasiat ovat vaikeita. Heillä oli ollut lakko suunnilleen samaan aikaan kuin metallilla Suomessa. Täällä oli lakko kestänyt pidempään. Nyt heillä oli tiukka aikataulu saada sopimus syntymään. Metalliliiton viiri luovutettiin Uruguayn Metalliliiton pääsihteerille Julio Perdigómille. JHL:n viiri luovutettiin poskisuudelmin Milton Castellanolle.

Vuonna 1973 diktatuuri alkoi ja päättyi 1985  Uruguayssa. Ammattiyhdistysväellä oli suuri merkitys sen loppumiseen. PIT-CNT toimistolla oli kuvia 1983 vapun mielenosoituksista, joita PIT- CNT oli organisoimassa. Vuonna 1984 vappuna olivat diktatuurin lopun hetket käsillä ja demokratia sai yhä vahvemman otteen. Ay- toiminta oli myös ennen diktatuuria erittäin voimakas. Kuusi ja seitsemänkymmentä luvuilla ammattiyhdistys aktiiveja vainottiin jonka seurauksena heidän toimintansa siirtyi maan alla. Se aika ei ollut helppoa koska myös murhia tapahtui diktatuurin toimesta.

Uruguayn eläkeikä on 60 vuotta, mutta harva jää eläkkeelle silloin, koska eläkeansio putoaa niin pieneksi. Moni joutuu tekemään paljon kauemmin töitä. Jäsenmaksu on tunnin palkka kuukaudessa. Työttömyysavustusta maksetaan neljältä kuukaudelta ja poikkeustapauksissa vielä kahdelta lisäkuukaudelta. Vuodesta 2005 lähtien työttömyys on laskenut 12 %:sta 5 %:iin.

Marcellon apulaiset talkookohteessa.
Marcellon apulaiset talkookohteessa Angelica ja Gaston vastaamassa energiakysymyksiin.

Cotrapayn osuuskunnan jäseniä vartioimassa tehdasta

Talkookohteeseemme tutustuminen 23.11.2011- 24.11.2011

 

Keskiviikkona tutustuimme tulevaan työkohteeseemme Instituto Cuesta Duarten Litoralin alueen toimitiloihin. Tilat ovat hyvässä maalissa, joten urakkamme ei ole pahimmasta päästä.

Paikallinen isäntämme Marcello Gianotti, aluekoordinaattori, kertoi, että tämä aluetoimisto on ensimmäinen Instituto Cuesta Duarten organisaatiossa, ja avattu 1.4.2011, mutta tarkoitus on avata aluetoimistoja muuallakin maassa. Marcello kertoi myös, että tämä Suomen talkoodelegaatio on ensimmäinen isompi vierasjoukko; tätä ennen heillä on ollut vain yksittäisiä vieraita naapurimaista.

Toimintakeskukseen saapui myös Gaston Giles Sähkö- ja Energia-alan Liitosta. Angelica Rodriques oli kaupan alan edustaja. Gaston toimii viimeistä päivää AUTE.n (Valtion yhtiöiden yhteinen liitto) Sisämaan alueen osastojen pääsihteerinä, ja huomisesta alkaen hänestä tulee koko liiton pääsihteeri. He kertoivat Uruguayn energiapolitiikasta. Uruguayssa on kolme Rio Negro –joella olevaa valtion omistamaa vesivoimalaitosta ja yksi Rio Uruguay –joella oleva vesivoimalaitos, jonka omistaa Uruguayn ja Argentiinan valtioiden muodostama yhtiö. Näiden lisäksi Uruguayssa on kolme öljyvoimalaitosta ja bioenergiaa tuotetaan puujätteestä. Uruguay on riippuvainen Brasiliasta, Paraguaysta ja Argentiinasta tuotavasta sähköstä, jota tuotetaan öljyllä ja ydinvoimalla. Vuonna 2005 maassa oli energiakriisi sen johdosta, että tuolloin oli hyvin sateetonta ja talouselämä kävi täysillä. Tuolloin energian tuonti kasvoi ja tuulienergia tuli mukaan keskusteluun. Maassa on nyt sekä yksityisiä että valtion omistamia tuulipuistoja joita ohjataan Espanjasta käsin, mutta 5-vuotissuunnitelman mukaan tuulipuistojen hoito siirtyy aikaa myöten Uruguayn hoidettavaksi. Henkilökuntaa koulutetaan parhaillaan hoitamaan itsenäisesti tuulivoimalaitoksia. Myös ydinvoimalan rakentaminen otettiin energiakriisin aikana mukaan suunnitelmiin. Tämä keskusteltu on kuitenkin laantunut Japanin ydinvoimalaonnettomuuden myötä. Valtio toimittaa asukkaille aurinkopaneeleja ja ideana on, että käyttöveden ja myös mahdollinen asuntojen lämmitys voitaisiin hoitaa aurinkoenergialla.

Uruguayssa, kuten monessa muussakin maassa, nykypäivän teemat ovat yksityistäminen, ulkoistaminen ja ongelmien hoitaminen ”luonnollisella poistumalla”. Gastonin mukaan energian tuotannon yksityistäminen merkitsee sitä, että sähkön toimittamista ei voida taata kaikille Uruguayn reuna-alueille, kuten nyt tapahtuu. Maan väestöstä 99 % on sähköistyksen piirissä. Vuonna 1992 oli kansanäänestys yksityistämisestä, ja tuolloin 72 % vastusti yksityistämistä. Nyt maassa on laki, joka periaatteessa kieltää yksityistämisen, mutta Gastonin mielestä laki on tehoton ja mikäli oikeisto voittaa seuraavat vaalit, yksityistämistä tulee tapahtumaan. Tästä syystä ammattiyhdistysliike yrittää saada tiukennuksia lakiin.

Uruguayssa on parlamentti – ja presidentinvaaleissa äänestyspakko, mutta se ei koske kansanäänestyksiä. Äänestämättömyydestä seuraa sakkorangaistus ja valtion virkamiesten kohdalla myös palkan pidättäminen.

Paylana

Paylana on tekstiilialan yritys, jonka omistus on Israelissa. Yritys on tuottanut Uruguaysta saatavasta pellavasta ja villasta kangasta, joka on mennyt pääasiassa vientiin. Yhtiö työllisti parhaina aikoina 500 henkeä, mutta nyt enää vain 60. Kaikista irtisanotuista 350 on työttömänä. Yritys on käytännössä konkurssissa ja toiminta tulee loppumaan joulukuun puoleenväliin mennessä. Tehtaan työläiset ovat perustaneet osuuskunnan nimeltä Cotrapay, joka käy parhaillaan neuvotteluja Banca Republican, konkurssipesän päävelkojan, kanssa siitä, että Osuuskunta saisi lainaa tehtaan kiinteistön ja koneiden ostamiseksi. Tehtaan työläiset ovat perustaneet leirin tehtaan edustalle, jossa he vartioivat, että tehtaassa olevia koneita ei yrityksen toimesta kuljeteta muualle, kuten on tapahtunut joissakin maissa.

Paysandun paikallistelevisio kävi haastattelemassa talkooporukkaa: http://www.youtube.com/watch?v=tNteI5YZjkw

 

Työt käynnissä.
"Paheminkin olisi voinut käydä", tuumaa Tapio.
Komea perhepotretti.

"Pahemminkin olisi voinut olla" 25.11.2011 - 28.11.2011

 

Torstaina vierailimme paikallisen sanomalehden toimituksessa, Kunnantyöntekijöiden (ADEYOM) paikallisjärjestön toimitiloissa sekä kahden radiokanavan: Radio Felicidadin http://www.youtube.com/watch?v=CTL5g_Ix2yg&feature=related ja Radio Paysandun http://www.youtube.com/watch?v=Ujhmv0W6l28 toimituksissa. Radio Felicidadissa tapasimme presidentti Pepe Mujican sisaren Marian, joka työskentelee radiossa.

Molemmissa radioissa talkooporukan edustajat olivat suorassa lähetyksessä, jossa haastattelijat kysyivät mm. talkooporukan vierailu- ja työohjelmista. Luimme suomeksi ja espanjaksi vetoomuksen Paylanan tehtaan puolesta.

Radion lisäksi myös TVRIO kävi haastattelemassa talkooporukkaa.

 

Runsaan vierailuohjelman vuoksi pääsimme vasta iltapäivällä aloittamaan työt. Onneksi tarvikkeet oli ostettu jo edellisenä päivänä. Aluksi seinät kuivaharjattiin ja näin päästiin hämähäkinseiteistä ja vuosien aikana kertyneestä pölystä. WC-tilat siivosimme perusteellisesti.

Vierailimme Paysandun julkisessa sairaalassa, joka on perustettu vuonna 1915. Sairaalan toiminta-alueella asuu 60 000 asukasta. Sairaalassa on mm. lastentautien, kirurgian ja psykiatrian yksiköt. Poikkeuksena suomalaiseen sairaalakäytäntöön potilailla on täällä käytössä omat asusteet.

Päivän päätteeksi kävimme esittäytymässä PIT-CNT:n Paysandun aluejärjestön kokouksessa. Vielä oli voimia kävellä Panz:n terassille iltapalalle.

 

 

" Basta" Nyt saa riittää Salskea talkooporukka melkein valmis.
Salskea talkooporukka.
Ammattiosasto 74 viiri ja metallin nuorten lahjat luovutettiin Paysandun metallin puheenjohtalle Manuel Lopezille.

Kuuma päivä töissä 28.11.2011 - 1.12.2011

 

Tänään oli ensimmäinen oikea maalauspäivä, lämmintä yli kolmekymmentä astetta. Ei kun projekti käyntiin. Alku oli hankalaa, kun ei oikein tiennyt, kuka mitäkin tekee, mutta lopulta homma rupesi sujumaan ja urakka tuntui suorastaan kivalta, vaikka kuumuus haittasikin. Jukka kertoi päättömiä vitsejä ja muu porukka vaan maalasi. Maalia oli 40 litraa, mutta lopulta se lisääntyi ainakin ”viidellä litralla joukkueen hikoilun ansiosta”. Onneksi vesilaitoksen työntekijät kävi tuomassa meille vettä. Iltapäivällä projekti oli jo niin pitkällä että lopetettiin työt neljän aikaan. Seuraavallekin päivälle jäi muutama katonrajassa oleva kohta ja paikkamaalauksia sekä loppusiivous.

Illalla oli halukkaille mahdollisuus tulla metalliliiton aluekokoukseen. Siellä meidät otettiin hyvin vastaan. Meille oli alkuun varattu hieman aikaa kertoa Suomen metallin käytännöistä, sen jälkeen ihmiset rupesi kyselemään tosi innokkaasti lisää. Tunnelma oli hyvin rento, aivan kuin oltaisi tuttuja vuosien takaa. Kokouksen aiheena oli yhden lähihuoltoaseman naistyöntekijän laiton irtisanominen. Taustalla oli hänen aktiivinen toimintansa liitossa ja uusi omistaja halusi myös tehdä ”nuorennusleikkauksen”. Huoltoasema halusi oikeuksistaan kiinni pitävästä naisesta eroon. Kokouksesta oli aistittavissa aivan selvästi, että liitto oli halukas lakkoilemaan hänen puolestaan, jotta hän saisi oikeudenmukaisen kohtelun. Samat ongelmat ympäri maailman näyttää olevan.

 

 

 

Ñoquis perinneruoka.
Tervehdyskäynnillä vielä Paylanan tehtaan portilla
"Long time ago"

Kuuman urakan loppu 29.11.2011 - 1.12.2011

 

Tänäänkin mittari näyttää moninkertaisesti plusasteita, mutta töihin on mentävä ja urakka loppuun saatettava. Onneksi PIT-CNT.n lakinainen Claudia Moroy saapui pienellä Fiatilla hotellille ja otti ”los viejos” kyytiin. Claudia on noin neljä vuotta hoitanut  ammattiyhdistysväen lakiasioita. Työkohteessa tehtiin loppumaalaus ja urakka oli siivousta vaille valmis. Lattia porukalla hinkattiin ja ”kylmällä vedellä” huuhdottiin. Pyyheliinat ja liinat auringossa lennossa kuivuivat. Huonekalut putsattiin ja sisälle uusittuihin tiloihin kannettiin. Kas näin valmista tuli.

Lounaaksi söimme ñoquis -nimistä pastaa tomaattikastikkeella. Ruoka, jota syödään aina  kuukauden 29. päivä, Aterian ajaksi laitetaan seteli lautasen alle ja toivotaan että se toisi lisää rahaa.

Paylanan suljetun tehtaan työntekijöiden teltalla käytiin tervehdyskäynnillä ja toivottelimme heille onnea ja menestystä taistossa pankkia vastaan.

Matkalla hotellille poikkesimme paikallisessa pubissa, jossa irtaimisto oli ”long time ago”-tyyliä, mm. ”Che ” seinällä ihailtavana ja maan juomat hyvältä maistuivat.

 

Uruguayn lippu

Yleistietoa Uruguaysta 7.12.2011 20.45

 

Tuhat Uruguayn pesoa on noin neljäkymmentä euroa. Esimerkiksi hyvä pihvi ruokajuomineen maksaa paikasta riippuen noin kolmesataa pesoa.

Uruguayn itäinen tasavalta eli Uruguay (esp. República Oriental del Uruguay) on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Brasilia pohjoisessa, Argentiina lännessä ja Atlantin valtameri kaakossa. Uruguayn pinta-ala on 176 215 neliökilometriä ja asukasluku 3,3 miljoonaa.

Uruguay oli Espanjan siirtomaa ja itsenäistyi 1800-luvun alkupuolella. Se kehittyi varhain 1900-luvulla hyvinvointivaltioksi, mutta 1930-luvun laskusuhdanne johti levottomuuksiin, sissisotaan ja sotilasvaltaan. Vuodesta 1985 siviilivalta on pyrkinyt olojen vakauttamiseen.

Uruguay on Etelä-Amerikan manteren toiseksi pienin maa. Sen maasto koostuu pääosin tasangoista ja matalista kukkuloista (cuchilla), rannikko on viljavaa alankoa. Suurin osa maasta on ruohomaata, joka soveltuu hyvin lehmien ja lampaiden kasvatukseen. Maan korkein kohta on Cerro Catedral, jonka korkeus on 514 metriä. Maan lounaisosassa on Rio de la Plata, läntisen rajan muodostaa Uruguayjoki. Lisäksi maassa virtaa Rio Negro ja Atlantin rannikolla on useita laguuneja. Rantaviivan pituus on 660 kilometriä.

Uruguayssa on lauhkea ilmasto, jossa vuodenajat poikkeavat toisistaan selvästi mutta äärevät olosuhteet ovat harvinaisia. Keväät ovat kosteita ja tuulisia, kesät lämpimiä, syksyt leutoja ja talvet koleita ja kosteita. Maan luoteisosa on kauempana vesistöistä, ja siellä kesät ovat kuumempia ja talvet kylmempiä kuin muualla maasta. Koska maasto on tasaista, säärintamat kulkevat sen yli esteettä. Ajoittain esiintyy pamperoja (viileä ja toisinaan erittäin kova tuuli, joka puhaltaa pohjoiseen Argentiinan pampatasangoilta.

Uruguayn kasvillisuus muistuttaa Argentiinaa ja Brasilian eteläosaa. Jokivarsilla kasvaa metsää, muualla on ruohikkoista laidunmaata. Suurikokoiset eläimet ovat harvinaisia.

Toisin kuin muualla Latinalaisessa Amerikassa, Uruguay ei ole kuulunut maineikkaiden muinaiskulttuurien valtapiiriin. Maan pohjoisosasta on löydetty kivikautisia jäänteitä kymmenentuhannen vuoden takaa. Ne kertovat metsästäja-keräilijäkulttuureista. Noin neljätuhatta vuotta sitten alueelle tulivat charruat ja tupi-guaranit, jotka metsästivät, kalastivat ja keräilivät luonnon antimia. Pienempiä ryhmiä olivat jarot, boranet ja chanat, jotka tunsivat myös maanviljelyn ja keramiikan valmistuksen taidon.

Juan Diaz de Solispurjehti Río de la Platalle 1516, mutta intiaanit surmasivat hänet. Eurooppalaista asutusta ei syntynyt yli vuosisataan. Vuonna 1680 Brasilian portugalilaiset perustivat Nova Colonia do Sacramenton Río de la Platan suuhun. Espanjalaiset perustivat 1726 Montevideon linnoituksen ja valtasivat maan Portugalilta. Samassa yhteydessä suuri osa alkuperäisväestöstä tapettiin. Espanjalaiset aloittivat myös karjankasvatuksen. Maa liitettiin 1776 Espanjan La Platan varakuningaskuntaan, jonka pääkaupunki oli Buenos Aires.

Uruguay on miellyttävä lomakohde: http://www.youtube.com/watch?v=TSNffBWEpMA

Lähde: Wikipedia

 

 

Jari Mäki-Korte lehden haastattelussa
"Rouva Presidentti" pitämässä puhetta
Murga kuoro aloittamassa suurta esiintymistään.

Itsenäisyyspäivä maailman toisella puolen 8.12.2011 03:28

 

Itsenäisyyspäivän vietto oli minulle erilainen kuin koskaan aiemmin. Itse en ole ollut ennen joulukuussa polttavassa helteessä. Uruguayssa on tähän aikaan kuuma. Viime vuonna itsenäisyyspäivänä olin Jyväskylässä jakamassa hernekeittoa soppatykistä kädet kohmeessa.

Aamupäivällä maalailtiin loput kohteestamme, jonka jälkeen ruvettiin valmistelemaan Suomen itsenäisyyspäivän juhlaa. Järjestelyissä meni alkuiltapäivä, ripusteltiin Suomen lippuja ja Tian virkkaamia joulukuusia seinille roikkumaan. Niin ja olihan siellä vielä lehdistökin paikalla tekemässä juttua meidän toiminnasta. Seitsemän aikaan odoteltiin ensimmäisiä vieraita, heitä ei vaan kuulunut. Pelättiin, että jotain kutsuhommassa on mennyt pieleen. Lopulta yhdeksän maissa paikalliset vieraat rupesivat saapumaan. Asadossa kypsyi lihaa ja kasviksia.

Ruokailun jälkeen ”Rouva Presidentti” Tarja Kristiina piti mieliin painuvan puheen Suomen historiasta. Ensin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan alaisuudesta saimme itsenäisyyden vuonna 1917. Unohtamatta puheessaan ystävyyttä ja solidaarisuutta muita maita ja ihmisiä kohtaan.  Lisäksi "Rouva Presidentti" osallistui itse juhlapaikan maalaukseen ja siivoukseen, josta myös vieraat olivat ihmeissään. Harvan maan presidentit jalkautuvat tavallisiin töihin, mutta kyllä meidän Tarja Kristiina. Perinteisiin kuuluu myös mitalien luovutus. Pentti Karjalainen prikaatistamme palkittiin ansiokkaasta työstä kunniamerkillä. Paperiliiton omistaman vanhan Mersun kuljettaja Marco sai myös kunniamerkin. Murga kuoro ja paikalliset isännät, jotka olivat nyt vieraina, kiittelivät juhlaa. Uruguaylle ja Suomelle itsenäisyys merkitsee paljon, johtuen samantyyppisestä menneisyydestä.   

Virallisen osuuden jälkeen tunnelma alkoi olla valmis Murga kuorolle. He lupasivat laulaa pari laulua meille, mutta lopulta he lauloivat liki kolmeen asti, pieniä kurkun kostutus taukoja tietysti oli mukana. Huvitoimikunta järjesti myös arpajaiset, jossa melkein jokainen arpa voitti, paitsi minä en voittanut mitään, ei minulla kyllä ollut arpalippuakaan. Juhlan tunnelma oli hyvin lämmin, eikä se johtunut pelkästä säästä. Ystävällisyys on kansainvälistä kielestä riippumatta. 

 

 

 

Lähtö Argentiinaan
Evita Peronin muistomerkki Recoletessa

Talkoomatkan virallinen osuus ohi: olemme vaihtaneet vapaalle Buenos Airesissa 10.12.2011 04:56

 

Talkoomatkamme virallinen osuus on saatu kunnialla päätökseen. Paysandussa sijaitseva PIT CNT:n paikallistoimisto ja Mercedesissä sijaitseva paikallisen paperiosaston toimisto ovat saaneet uuden värin pintaansa.  Eilen meille tarjoutui tilaisuus heittää hyvästit talkoomatkamme jälkimmäisen projektimme isäntäväelle ja jäähyväiset jäivät lämpiminä mieliimme.

Muutaman viimepäivän aikana ehdimme työn ohessa valmistelemaan myös nyt hieman etuajassa käynnistyneen vapaaviikkomme ohjelmaa: edellisen noin kolmen viikon aikana värikkäästä talkooryhmästämme on hitsautunut kohtalaisen tiivistä yhteistyötä hyvässä hengessä toteuttava hyvähenkinen toverijoukkio, ja varsin yksimielisellä päätöksellä päätimme jatkaa myös vapaaviikkomme ohjelmaa. Tästä pohjatyöstä kiitos kuuluu erityisesti Maritalle, joka on ansiokkaasti toiminut talkooryhmämme vapaa-aikavastaavana.

Me kaikki kolmetoista talkoolaista olemme tänään siirtyneet aamubussilla Mercedesistä Coloniaan, josta edelleen laivalla Buenos Airesiin. Maritan ehdotuksesta hotelliksemme valikoitui Hotelli Regis, joka sijaitsee turistien suosimalla Lavallen alueella. Päivän kuluessa olemme saaneet ensimmäiset kosketukset tähän Argentiinan pääkaupungissa sijaitsevaan noidankattilaan, jossa miljoonat ja taas miljoonat ihmiset kulkevat ristiin rastiin ainakin näyttäen siltä, että mihinkään ei ole kiire. Minne lie mennä viipottavat.

Osa porukasta kävi tutustumassa edesmenneen, entisenä ilotyttönä sittemmin presidentin puolisona mainetta niittäneen Evita Peronin hauta mausoleumiin ja hautausmaan lähistöllä sijaitsevassa puistossa järjestettyyn upeaan Reggae-ilmaiskonserttiin.

Matkatoimistolla, josta Argentiinan visiittimme on buukattu, on agentti myös täällä Buenos Airesissa. Koska talkooryhmämme on kyseisen matkatoimiston mielestä ilahduttavan heterogeeninen, on Buenos Airesin paikallisagentti lupautunut huomisaamuna saapumaan hotelliimme kertomaan täkäläisestä aktiviteettitarjonnasta. Kiinnostavia vierailukohteita riittänee Bogan jalkapallo-ottelusta Tango-kabareisiin ja oranssin väriseen taloon. Huomenna lienemme viisaampia, mikä kyseinen rakennus on.

Ilman kolhujakaan emme kuitenkaan ole selvinneet, kun yhdeltä ahkerimmista talkoolaisistamme vietiin reppu jo heti Buenos Airesin laivaterminaalissa. Lisäksi ensimmäinen taksikuskimme onnistui ujuttamaan meille vaihtorahaksi väärennetyn viidenkympin setelin. Shit happening, mutta osaamme ajatella positiivisesti. Olemme oppineet, että myös ongelmilla on taipumus järjestyä.   

Seuraavat kolme – neljä päivää lomailemme Buenos Airesissa, jonka jälkeen palaamme Uruguayhin. Luvassa on vielä ainakin rantalomaa erään opettajien ammattiliiton omistamassa huvilassa, jossa luultavasti taas pääsemme koittamaan esimerkiksi omia keittotaitojamme.

 

Vapaalla Argentiinassa. Parkettien kuninkaat ja kuningattaret lähdössä neuvomaan Piazzola teatteriin, miten tangoa tanssitaan.
Tangoshow Piazzola teatterissa Argentiina.

Tangon taikaa Argentiinassa11.12.2011 06:01

 

Osa talkoomatkalaisista tutustui tänään argentiinalaisen tangon saloihin. Piazzolla Tango-nimisessä teatterissa järjestetyn Cabaret-esityksen yhteydessä meille tarjoutui mahdollisuus myös hieman harjoitella askeleita siinä kuitenkaan kovin hurjiin suorituksiin yltämättä.

Esitys oli kuitenkin vaikuttava ja Show’n yhteydessä tarjottu ateria erinomainen.

 

Tango on tanssi, jonka juuret ovat Buenos Airesissa Argentiinassa ja Montevideossa Uruguayssa. Musiikinlajina tangon juuret ovat kauempana, Afrikassa. Tangomusiikki on kehittynyt käsi kädessä tanssin kanssa. Nykyään useista tanssityyleistä Suomessa merkittävimmät ovat argentiinalainen tango, suomalainen tango ja kilpatanssitango. Näistä argentiinalaista tangoa pidetään yleensä autenttisimpana ja lähimpänä eteläamerikkalaista tangokulttuuria.

Tangomusiikin aiheena on lähes aina rakkaus tavalla tai toisella, ja tanssi ilmentää dramatiikkaa ja intohimoa. Nimi onkin latinaa ja tarkoittaa kosketan. Niin myös esityksen juoni oli rakkautta, mustasukkaisuutta ja lopulta onnea. Gaucho miesten mahtava steppitanssi bootseilla oli hienoa. Orkesterista on mainittava sooloesitykset haitarilla.

Latinalaisamerikkalainen tango julistettiin YK:n aineettomaksi kulttuuriperintökohteeksi vuonna 2009.

Argentiinalaisen tangon tunnetuimpia tulkitsijoita oli ranskalaissyntyinen Carlos Gardel (1890–1935). Suomalaisille hänen tangoistaan lienee tunnetuin Por Una Cabeza, jonka Eino Grön on levyttänyt nimellä Kuoleman paikka (suomennos Jukka Virtanen).

Argentiinalaiseen tangoon liittyy toisinaan myös yhteiskunnallista sisältöä. Yksi argentiinalaisen tangon suurimmista uudistajista on niin kutsutun tango nuevon luoja Astor Piazzolla. Argentiinalainen tango on kehittynyt itse asiassa oleellisesti naapurivaltio Uruguayn puolella, jonka pääkaupunki Montevideo oli tärkeässä osassa.

Ravintola Aquel Abrazon omistaja terassilla
Luksusta elämään joskus. Hotelli Argentino.
Paysandun oluttehtaan vuosikolpakoita.

Argentiinasta takaisin 13.12.2011 05:14

 

 

Aamun aikainen herätys, ja taksi alle kohti ”Pukupussin” Buquebus terminaalia. Kolme tuntia laivassa ja olimmekin Kristiinan kanssa Montevideossa. Kristiinan ystävä Susanna Moreno oli meitä vastassa. Ajoimme rantatietä Piriapolikseen. Atlantti oli edellisenä yönä myrskynnyt oikein kunnolla, eikä tuuli ollut vieläkään laantunut. Kävimme matkalla tutustumassa opettajien lomakohteeseen, paikka on omatoimiselle matkailijalle rauhallinen ja idyllinen. Itse halusin kuitenkin tutustua Piriapolikseen paremmin. Menen Jaurequiberryyn keskiviikkona.

Varasin huoneen kaupungin vanhimmasta ja hienoimmasta paikasta Argentino nimisestä hotellista. Budjetti ylittyi hieman, mutta puitteetkin ovat sen arvoiset, leveä sänky, huoneella on kokoa vähän liikaa, mutta olkoon.

Susanna vei meidät ystävänsä ravintolaan syömään. Ravintola oli yllättävän omaperäinen, tauluja ja taidetta ympäriinsä, savesta muuratut seinät ja värien runsas käyttö toivat persoonallisen leiman. Taustalta rupesi kuulumaan Arja Saijonmaan laulua. Ihmettelin asiaa, kunnes kävi ilmi, että myös ravintolan omistaja on asunut Ruotsissa aiemmin. Ravintola oli poikkeuksellisesti vain meitä varten avattu. Ruoka oli hyvää ja tunnelma lämmin ja minullekin neljän espanjan verbin osaajalle hieman helpompi koska puhuttiin ruotsia.

Ruokaillessamme omistaja kertoi, että hänen ei ole tarvinnut pelätä varkaita ja Susanna sanoi myös, että hänkin tuntee olonsa turvalliseksi. Maaseutu ympäristö on säilyttänyt sen mitä minäkin kaipaan. Aivan uskomaton asia kun olimme juuri palanneet Buenos Airesista, missä meidänkin joukolle tapahtui odottamattomia tavaroiden menetyksiä. Tuli elävästi oma lapsuus mieleen, kun lukon virkaa toimitti luuta ovella. Tuohon paikkaan prika joukkue on saatava tutustumaan. Pois lähtiessä omistaja antoi meille lahjaksi Paysandun olut tehtaan niin sanotut vuosikolpakot. Aikamoinen yhteensattuma, että olimme Paysandussa juuri samaisen oluttehtaan tiloja maalaamassa PIT-CNT.lle.

Susanna ja Kristiina saattoivat minut hotelliin ja minä olin aivan yksin. Huomenna aion kävellä katuja, istua puiston penkillä, juoda cafe con lechen silloin kun huvittaa.

 

 

Tuttuja tuli kadulla vastaan, onkohan ne töissä täällä.
Aika hurjan näköinen köysirata, mutta ei kun ylös vaan.
Piriapolis ja Atlantti
Piriapolis ja korkein vuori

Piriapolis Atlantin rannalla 15.12.2011 03:21

 

”Papeleros ja metalurgicos” muuttivat Argentino hotellista pieneen, mutta idylliseen hotelliin nimeltä Rivadavia. Saimme vielä parvekenäkymän Atlantin puolelle viidenkymmenen peson lisähinnalla. Argentino olikin kylpylähotelli, jossa oli myös sauna. Turhan pramea paikka viettää koko loppuaika siellä.

Säätiedotus lupasi keskiviikolle sadetta, mutta eipä vaan satanut. Aamupäivällä käveltiin rannalla ja kasteltiin jalat jopa polveen asti Atlantin vedessä, ei vilukissa metallimies syvemmälle, kun vesi oli kylmää.

Kävellessämme rantabulevardia, niin prikajoukosta muutama tuli vastaan kadulla. He olivat aamubussilla tulleet käymään Piriápolisissa. Jutellessamme kävi ilmi, että opettajien lomakohteessa oli ollut maanantaina tosi raju sade, joka oli tullut katosta läpi. Exstremeseikkailu ei meitä oikein kiinnosta, ainakaan kastumisen muodossa, eli päätimme jäädä loppuajaksi Rivadavian tiiviin katon alle. Saattaa olla, että saamme tuttuja naapureita, jos sateita jatkuu. Ilmasto on täällä aika nopeasti vaihtuva, säätä voi vain ennustaa, mutta ei luvata mitään.

Täällä on myös köysirata jolla pääsee Piriápolisin vieressä sijaitsevalle vuoren huipulle. Paikallinen väestö kertoi, että Uruguayn korkeimmat paikat sijaitsevat juuri täällä, en tiedä, kun en ole koko maata kiertänyt. Yleisilme matkustaessamme on ollut maastosta aika tasainen, lähinnä verrattavissa pohjanmaan lakeuksiin.

Hei. Tämä viikkohan on lomaviikko ja nörtit vaan kirjoittaa, Jari kolumnia ja minä blogia. Nyt lähdetään ”papelerosin” kanssa Cafe con lechelle alakerran kahvilaan. Jari pääsee samalla lähettämään kolumninsa Satakunnassa ilmestyvän Uuden Ajan toimitukseen. Dead Lineen on kuulemma enää muutama tunti aikaa.

Olavi E. Kokkonen

Tekstin ja kuvien luomisessa on avustanut Kristiina Valonen-Yilmaz, Marita Kuusiola sekä ”papelero” Jari Mäki-Korte. Kiitokset myös muille joukkueessa.